Miksei sinun koiriasi näy näyttelyissä …

… ja onko sinulla vielä koiria? Näihin kysymyksiin olen vastannut usein kuluneen kesän aikana kehien laidoilla. Erityisesti on kaivattu ”sitä upeaa nuorta narttua, joka kävi ulkomaillakin näyttelyissä”. Kyllä, minulla on edelleen bernejä sama vaihteleva määrä kuin 10 viime vuoden aikana. Siihen, ettei niitä usein näy näyttelyissä, on useampia syitä. On ollut pentuja, ei ole ollut karvaa, ei ole tarvinnut näyttelystä mitään, ym. välittömiä syitä löytyy aina. Sitten on olemassa myös välillisiä syitä, jotka vähentävät näyttelyintoa – mutta eivät kuitenkaan kokonaan poista sitä! Niiden ymmärtäminen vaatii pienen historian kertauksen.

Torsti_Nadja_2009

90-luvulla kummasteltiin, kuinka Amerikassa täytyi koiralla olla ammattihandleri pärjätäkseen näyttelyssä. Ja että Suomessa kaikki oli hyvin, näyttelyssä arvosteltiin vain koiria! Monet asiat tulevat Amerikasta Suomeen jonkun ajan viiveellä – niin myös tämä rotumääritelmän ulkopuolisten tekijöiden vaikutus kehätapahtumiin. Jonkinlainen kliimaksi saavutettiin reilu 10 vuotta sitten, kun Lahden kv. näyttelyssä oli australialainen tuomari, joka ”oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja kenties koko Euroopassa, eikä siis tuntenut täällä ketään”. Kehä oli tapahtumiltaan ”ainoalaatuinen” kokemus – luokkien välissä tuomari luki näyttelyluetteloa, välillä oli kolme tuomaria yht’aikaa kehässä, paremmat arvosanat keskittyivät luokkien loppupäähän ja niin edelleen, vain muutamia eriskummallisuuksia mainitakseni. Tapahtumien johdosta kolmisenkymmentä näytteilleasettajaa allekirjoitti kirjeen, jossa näyttelytoimikunnalta tiedusteltiin kehätapahtumien oikeellisuudesta.

Tuon näyttelyn jälkeen yksityisellä, suljetulla foorumilla keskusteltiin kehätapahtumista ehkä hieman lennokkaaseen tyyliin ja siitä muuan kotimainen kasvattajatuomari loukkaantui. Oululaisen lakiasiaintoimiston välityksellä foorumin ylläpitäjä sai kirjeen, jossa uhkailtiin kunnianloukkaussyytteellä. Minä yritin toimia tapauksessa jonkinlaisena välittäjänä – mielestäni asia olisi pitänyt hoitaa keskusteluin sopimalla eikä käräjäuhkauksella pullistelemalla. Sovittelu ei tuottanut tulosta ja tilanne jäi ”päälle”. Tapauksen yhteydessä tein oman kantani selväksi, etten hyväksynyt minkäänlaista kähmintää tai rotumääritelmän ulkopuolisten seikkojen vaikuttamista sijoitteluun. Sen jälkeen minulle kerrottiin, että koirani ja kasvattini tulevat kärsimään näyttelykehissä, jos en luovu periaatteestani. Tietenkään en luopunut rehellisyyden vaatimuksesta silloin enkä edelleenkään. No, monenlaista on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta niistä lisää seuraavissa osissa…

On tunnettava historiaa, jotta voisi ymmärtää nykypäivää…

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: