Blog

Pääsiäinen Lappeenrannassa…

…koiranäyttelyssä on kuulunut traditioihini jo yli 30 vuoden ajan! Usein on ollut omia koiria esillä kehässä ja Lappeenranta on ollut menestyksen suhteen yksi parhaita näyttelyitä. Huippukohtana on kansainvälisen näyttelyn kasvattajaryhmien BIS-voitto, lisäksi muita BIS-sijoituksia, ryhmäkilpailun sijoituksia ja sertifikaatteja ehkä enemmän kuin miltään muulta paikkakunnalta. Nämä saavutukset ovat luonnollisesti ajalta ennen älypuhelimien aikakautta. Kehät ovat olleet ahtaassa jäähallissa, kylmässä harjoitushallissa tai muutaman kerran ulkona kauniissa kevätauringossa. Viimeisinä vuosina ajomatka on hieman pidentynyt, kun näyttely on siirretty Imatralle yhteen parhaista sisänäyttelyhalleista. Mutta Lappeenrannan näyttely se on siitä huolimatta!

Menestyksen lisäksi Lappeenrannan näyttelystä jää joka vuosi mieleen miellyttäviä muistoja ja kokemuksia ja vuosi toisensa jälkeen sinne palaa mielellään. Järjestelyt toimivat ja Etelä-Karjalan ihmiset ovat välittömiä ja iloisia ja aina siellä tapaa vanhoja ystäviä.

lpr_layla-6661

Tänä vuonna näyttelyssä vierähti kokonainen päivä ja ennen kotiin lähtöämme halusimme juoda kahvit näyttelyn kahviossa. Myynti oli kuitenkin jo lopetettu, jolloin päätimme pysähtyä matkan varrella sopivassa paikassa nauttimaan kahvit. Poikkesimme Luumäellä Kahvi-Pakariin, joka oli entuudestaan tuttu pysähdyspaikka. Pihalla oli bussi odottamassa matkustajiaan kahvilasta. Portailla vastaamme kannettiin savustetun porsaan jäännöksiä väkijoukon saattelemana. Mukana oli myös kahvilan henkilökuntaa ja he ilmoittivat, että paikka on suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Tilaisuus oli juuri päättymäisillään. Ehdimme jo pettyä, kunnes joku henkilökunnasta totesi, että sinnehän jäi vielä kahvia ja pullaa – jos kahvia haluatte, niin asia järjestyy!

Kahvikeskustelun aikana selvisi, että aiemmin päivällä Taavetin jäähallissa oli pelattu perinteinen Jurvalan ja Taavetin kylien välinen jääkiekko-ottelu ja pelin jälkeen oli kokoonnuttu Kahvi-Pakariin porsasjuhlaan. Tämän jälkeen pihalla ollut bussi kuljetti seurueen viettämään saunailtaa. Meille tarjoiltiin lisää kahvia, pullaa ja piirakoita ja lähtiessämme annettiin iso paperipussi, johon piti pakata pullia ja piirakoita vielä kotiin vietäväksi. Ja kaikki tämä tarjoilu ja vieraanvaraisuus maksutta, siis ILMAISEKSI!

Tämä tapahtui Etelä-Karjalassa ja tarina on tosi – voisiko tällaista tapahtua missään muussa Suomen maakunnassa?

Älypuhelin

misty_ida_1181

Joitain päiviä sitten sosiaalisessa mediassa levisi Teemu Selänteen video, jossa hänen Veera-tyttärensä teki matematiikan tehtäviään. Sen sijaan, että olisi vaivannut omaa päätään, Veera avasi älypuhelimellaan sopivan linjan ja kysyi vastaukset tehtäviin sieltä. Kekseliäs jekku, joka ei tarkoitetulla tavalla kehittänyt hänen laskutaitoaan, mutta vastauksen löytäminen ongelmaan nopealla tavalla on myös tärkeä kansalaistaito.

Pitkälle on kehityksessä edetty veivipuhelimen ajoista, jolloin kampea kääntämällä hälytettiin ”sentraalisantralle” ja pyydettiin häntä yhdistämään puhelinjohdot halutun naapurin linjaan. Pitemmällekin voi soittaa, jopa ehkä ulkomaillekin, mutta puhelu piti tilata ja se onnistui tuntien kuluttua tai seuraavana päivänä, jos yleensä oli onnistuakseen. Sitten tuli valintarengaspuhelimet ja myöhemmin näppäinpuhelimet ja automatiikkaa niin, että manuaalinen keskuksenhoito loppui. Nykyisissä puhelimissa, älypuhelimissa, on niin paljon kaikenlaisia muita toimintoja, että perinteinen soittaminen on sivuosassa ja kenties epävarmin toiminto koko välineessä.

Älypuhelimet ovat saapuneet myös koiranäyttelyyn! Muutama viikko sitten Lahden ryhmänäyttelyn bernikehässä tuomari Hannele Jokisilta näppäili kesken arvostelun tiuhaan tahtiin älypuhelintaan – mitä lie vastauksia sieltä hakien! On mahdotonta kuvitella mitään asiaankuuluvaa syytä tällaiselle älypuhelimen käytölle, sen sijaan pelottavien syiden löytäminen ei kovinkaan vilkasta mielikuvitusta vaadi. No, ehkä muutenkaan hänellä ei tuolloin aivan nappiin mennyt. Mitähän Helena Suni ja Harri Lehkonen mahtanevat miettiä tällaisesta älypuhelimen käytösta?

Miksei sinun koiriasi näy näyttelyissä 4 – Tampereen jälkeen

Edellä mainitun Tampereen näyttelyn jälkeen lähetin tuomari Uschi Eisner’ille pu/pn-videon ja viestin, jossa empatioin häntä näyttelyn ”ikävän” ilmapiirin vuoksi. Oli se varmaan hänellekin rankka päivä, kaiken muun lisäksi kontrolli koko ajan selän takana. Pyysin myös häntä halutessaan kommentoimaan näyttelyä ja viestiäni. Hän vastasikin haluavansa keskustella kanssani seuraavalla kerralla kehän jälkeen, kun osumme samaan näyttelyyn. Sähköpostitse hän ei halunnut kommentoida. Tuo tilaisuus järjestyi vasta vuoden kuluttua toukokuun Helsingin kv. näyttelyssä.

Noin viikkoa ennen tätä näyttelyä lähetin hänelle viestin kysyen mahdollisuutta tavata ja keskustella kehän jälkeen. Seuraavana päivänä hän vastasi tämän sopivan. Kehän lähestyessä loppuaan menin kehän laidalle odottamaan ja ”mamarazzit” virittelivät kameroitaan hieman kauempana. Aluksi hän ei ollut muistavinaan minua eikä oikeastaan koko kyseessä olevaa tilannettakaan. Sitten hän yht’äkkiä alkoi vakuutella, kuinka hän on vanhempi ja kokeneempi kuin Ylä-Mononen eikä hänen tarvitse ottaa vastaan määräyksiä Ylä-Monoselta. Siitä ei kuitenkaan tullut selvyyttä, mitä kehässä oikeasti tapahtui. Hän alkoi yllättäen muistaa yksityiskohtia, jotka sinänsä olivat merkityksettömiä. Huomasin pian, että hän noudatti suunniteltua strategiaa ja että keskustelua oli sen takia turha jatkaa. Pyysin häntä kuitenkin vielä kerran katsomaan sen videon ja palaamaan sähköpostitse asiaan, jos hänelle jotain selityksiä tulisi mieleen. Samalla päätin myös, että ellen saa uskottavaa selvitystä tapahtumien kulusta, tulen jatkamaan selvitystä toista tietä. Uschi Eisner vastasi yhtä tyhjänpäiväisesti kuin aikaisemminkin. Tämän jälkeen:

  • 15.7.2015 lähetin tarkan tapahtumakuvauksen videoineen kennelliiton puheenjohtajalle Helena Sunille kysyen, miten minun tulee toimia saadakseni siltä toimielimeltä, jolle tällaiset asiat kuuluvat, selvityksen, tapahtuiko tuossa näyttelyssä mitään ulkomuototuomarietiikan vastaista. Helena Suni ei vaivautunut vastaamaan.
  • 23.7.2015 kysyin Helena Sunilta, oliko hän saanut materiaalini, kun ei mitään ollut kuulunut. Hän vastasi lähettäneensä kirjeen näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnalle käsittelyä varten. Seuraava toimikunnan kokous on luultavasti syyskuussa.
  • 16.9.2015 kysyin em. toimikunnan sihteeriltä Paula Rekirannalta asiani käsittelyn sen hetkistä vaihetta.
  • 18.9.2015 em. toimikunnan puheenjohtaja Harri Lehkonen vastasi tutkineensa asian yhdessä sihteerin kanssa ja todenneensa, ettei asia anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Tämä oli ilmeisesti tapahtunut heinäkuun puolivälin tienoilla, mutta Harri Lehkonen ei ollut vaivautunut tiedottamaan asiasta minulle.
  • 24.9.2015 kommentoin Helena Sunille, että olin pyytänyt asianomaisen toimielimen päätöstä siitä, mitä oli mahdollisesti tapahtunut – Harri Lehkosen mielipidettä en ollut kysynyt, sen tiesin kysymättäkin. Ei vastausta!
  • 29.10.2015 lähetin kirjallisen pyynnön kennelliiton hallitukselle, että se saattaisi asiani käsiteltäväksi näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnassa. EI VASTAUSTA!!!

Tapahtumien kulku saa minut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että tuomarin ratkaisuihin vaikutettiin sopimattomalla tavalla. Uschi Eisner itse otti esille sen, että hänen ei tarvitse ottaa määräyksiä Ylä-Monoselta. Kuinka hänelle tulikaan mieleen sellainen! Itseasiassa hän ei SAA tuomaritehtäväänsä hoitaessaan ottaa vastaan määräyksiä keneltäkään. Suni ja Lehkonen tekivät kaikkensa salatakseen koko tapauksen, eivätkä uskaltaneet vielä asiaa toimikunnan käsittelyyn – siellähän olisi saattanut olla jäseniä, jotka olisivat halunneet selvittää asiaa! Erikoiselta kuulostaa myös, että Suni sanoo lähettäneensä asiani ko. toimikunnan käsittelyyn, mutta Lehkonen esti sen. Vimeon tilastointi tukee myös sellaista vaihtoehtoa, ettei Lehkonen ole juurikaan perehtynyt asiaan.

Valtaosa tuomareista toimii korkealuokkaisesti tehtäväkuvansa mukaisesti, mutta tuomareidenkin joukko on laaja. Tuomarikoulutuksessa saadaan tietoja ja valtuudet, mikä merkitsee myös valtaa. Viisaus ja vastuuntunto tulee olla omasta takaa – jos vastuuntunto on heikko, vallan käyttö voi merkitä mielivaltaa. Valitettavasti kähmintää on esiintynyt ja se näyttää yhä jatkuvan – ja kuten edellä olevasta selviää, se tapahtuu SKL:n suojeluksessa.

Miksei sinun koiriasi näy näyttelyissä 3 – tapaus ’Tampere’

Rotuyhdistyksen johtokunta päätti vuonna 2013 kokouksessaan pöytäkirjaan kirjaten, että vuoden 2014 ’erikoisnäyttelyä vastaavana näyttelynä’ on Lahden kv. näyttely huhtikuussa tuomarina Nadija Timmermans-Kadenko Hollannista. Myöhemmin kuitenkin ilman johtokunnan uutta päätöstä ilmoitettiin ko. näyttelyn olevan Tampereen kv. näyttely toukokuun alussa, tuomarina Uschi Eisner Itävallasta. Tiedustelin Ilona Jaanulta syytä tähän muutokseen, jolloin hän vaivautuneena selitti, ettei Lahden tuomari ollut ’riittävän taattu’. Ilmeisesti on olemassa joitain ’korkeampia voimia’, jotka voivat muuttaa johtokunnan päätöksiä.

Näyttelyssä

Ennen kehän alkua näytteilleasettajana paikalla ollut ulkomuototuomari Ylä-Mononen seurueineen kävi ’neuvottelemassa’ tuomarin kanssa. Arvostelun aikana kesken nuorten luokan nartun yksittäisarvostelua tuomari poistui kehästä ’neuvottelemaan’ Ylä-Monosen kanssa. Paras Uros -luokan sijoittelu oli jo varsin persoonallinen ja epälooginen, mutta Paras Narttu -luokka oli minulle kiinnostavin, koska olin siinä tapahtumien mukana.

Paras Narttu -luokka

Tämän näyttelyn niin kuin monen muunkin näyttelyn bernikehää kuvattiin ahkerasti kehän laidalta ja sain käyttööni muutamia video-otoksia kehästä. Liitän tähän oheen yhden otoksen PN-luokasta, josta kerta kerran jälkeen paljastuu hyvin mielenkiintoisia havaintoja. Tässä on siis kyseessä yksi yhtenäinen otos sijoittelusta. Se lähtee tilanteesta, jossa jäljellä ovat NUK1 (Ridon Hennet Norah Jones), AVK1 (Krush on You from Orsina’s Land), AVK2, VAK1, VAK2, VEK1 ja VEK2. Yksi juniori-, yksi nuorten- ja kaksi valioluokan narttua on jo karsittu pois:

  1. tuomari juoksuttaa koiria yhden kierroksen, sen jälkeen
  2. tuomari poimii AVK1:n ja VAK1:n keskinäiseen vertailuun – yhden edestakaisen juoksun jälkeen tuomari ei osaa ratkaista paremmuutta, joten hän juoksuttaa uudelleen edestakaisin. Koirat poistuvat paikoilleen
  3. tässä vaiheessa Ylä-Mononen on lähtenyt vaivihkaa liikkeelle kohti tuomarinurkkausta ja ottaa kontaktia tuomariin
  4. puolen minuutin kuluttua tuomari palaa koirien luokse ja Ylä-Mononen jälleen vaivihkaa takaisin – ja nyt kaikki on muuttunut(!)
  5. vielä yksi kierros kaikki yhdessä ja tuomari sijoittaa AVK1:n neljänneksi, AVK2:n kolmanneksi(!), NUK1:n käsiään levitellen (anteeksi pyydellen?) toiseksi ja VAK1:n ensimmäiseksi. Sijoittelun jälkeen hän kuitenkin nolona vaihtaa kolmannen ja neljännen paikan toisinpäin

Havaintoja

  • NUK1:stä seisotetaan lähes loppuun asti kehän eri laidalla kuin muita (ei tarvinne olla kummoinenkaan asiantuntija havaitakseen, miksi sitä ei aseteta samaan rintamasuuntaan muiden kanssa)
  • joka kerta, kun tuomari kohdistaa toimenpiteensä minun koiraani, aiheuttaa se kommentointia Ylä-Monosen ja hänen seuralaisensa välillä – olen havaitsevinani ilmeissä huolestuneisuutta, epätoivoa, huojentuneisuutta ja voitonriemua. Muiden koirien sijoittelussa ei ole havaittavissa minkäänlaista tunteen ilmaisua, ei edes hänen oman koiransa kohdalla
  • AVK1 ja VAK1 olivat keskinäisessä vertailussa niin tasaveroisia, ettei tuomari millään meinannut löytää keskinäistä paremmuutta – kuitenkin loppusijoittelussa niiden väliin mahtui kaksi koiraa (ilman vastaavaa vertailua!)

Oheinen video kannattaa katsoa useampaan kertaan seuraten tapahtumia kehässä ja kehän laidalla ja kuinka ne ajoittuvat toisiinsa nähden. Jos joku keksii selityksen kehän tapahtumille, olisin iloinen palautteesta. Julkisuudessa on myös hieman pitempi versio videosta, siinä on myös Paras Uros -luokan sijoittelu mukana

Tämän tapauksen mielenkiintoisin ja uskomattomin vaihe seurasi näyttelyn jälkeen ja siitä kirjoitan seuraavassa osassa.

 

Tampere 2014 – Best Bitch Class from Tuomo Tulokas on Vimeo.

Miksei sinun koiriasi näy näyttelyissä… osa 2

 

frida-007

”Mikään ei v*tuta niin, kuin huonommalle häviäminen”. Tämän kuolemattoman totuuden lausui edelleen aktiivinen berninpaimenkoira- ja näyttelyharrastaja 08.06.1997 klo 00:15. Tämä totuus pätee erityisestisilloin, kun sijoittelu tapahtuu muun, kuin koiran ”ansioiden” mukaan. Tällaisia tilanteita valitettavasti joutuu silloin tällöin kohtaamaan, erityisesti kymmenen viimeisen vuoden aikana. Seuraavassa muutamia omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta.

Ilmoitin koirani ryhmänäyttelyyn, jossa oli tuomarina ensimmäistä kertaa rotua arvostellut tuomari. Koirallani oli useita serttejä alle 2-vuotiaana ja se olisi tarvinnut vielä yhden aikuissertin. Kun narttujen avoin luokka alkoi, paikalla näytteilleasettajana koirineen ollut tuomari asettui istumaan kehän laidan penkille. Koirani arvosteleminen kesti ja kesti, arvosteleva tuomari punotti ja pyyhki hikeä kasvoiltaan, kunnes kesken arvostelun hän otti kymmenen sekunnin katsekontaktin kehän laidalla tarkkailevaan näytteilleasettajatuomariin. Erikoinen ja ennen kokematon pysähtynyt tilanne! No, arvostelu lopulta valmistui ja koirani sai sinisen nauhan – ainoa sininen koko urallaan! Pian tuon jälkeen koirani sitten kuitenkin valioitui!

Kansainvälisen näyttelyn narttujen avoimen luokan kilpailuluokassa oli minun narttuni lisäksi suomalaisen kasvattajatuomarin kasvattama, omistama ja esittämä narttu. Minun koirallani oli nuori ja erittäin taitava handleri, joten esittämisestä ei ollut kyse. Näiden kahden koiran sijoittelu kesti 10-15 minuuttia – tuomari juoksutti ja seisotti moneen kertaan, pyyhki hikeä otsaltaan ja raastoi hiuksiaan. Ja taas uudestaan, ilmeisesti hän heitti arpaa mielessään, tehdäkö oikea vai viisas ratkaisu! No, hän valitsi viisaasti – ja taas kerran minun koirani menetti serttimahdollisuuden, mutta ei sitä saanut tämä toinenkaan koira! Minun koirani valioitui sitten pian tämän jälkeen, tämä toinen – kasvattajatuomarin koira – jäi koko urallaan yhteen serttiin.

Kansainvälisessä näyttelyssä oli berninpaimenkoirilla kotimainen tuomari. Ilmoitin koirani ensimmäiseen avoimen luokan näyttelyynsä tavoittelemaan vielä tarvittavaa yhtä aikuisserttiä. Koira oli parhaimmassa näyttelykunnossaan ja oli muutamaa viikkoa aikaisemmin saavuttanut ulkomaisen voittajatittelin. Se esiintyi ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Arvostelun aikana tuomarilla oli erikoiset, käynnissä olevaan arvosteluun millään lailla kuulumattomat puheet ja siitä aavistelin, mitä tuleman piti! Koirani sai sinisen nauhan ja arvostelukertomuksesta en oikein tunnistanut koiraani! Koska punaisia oli vain kolme, ”jouduimme” vielä menemään kilpailuluokkaan yhdessä usean muun sinisen nauhan koiran kanssa. Koirani sijoitettiin neljänneksi ja kun kolme punaisen nauhan koiraa oli sijoiteltu, kysyi kehäsihteeri annettavien vaaleanpunaisten määrää. Annetaan voittajalle, tai annetaan kahdelle ensimmäiselle, totesi tuomari. Sitten hän huomasi minut neljännellä paikalla, jolloin hän jatkoi – annetaan SA kaikille kolmelle! Parin viikon kuluttua koirani sai tuon puuttuvan sertin cacibin kera – reilun kuukauden sisällä se sai kolme serttiä ja kolme cacibia!

Lisäksi tuohon edellä mainittuun kuukauden jaksoon sisältyi todella uskomattomalta kuulostava episodi, josta seuraavassa osassa!

Kouvola and Lahti by night

Pimeys ei ole valokuvauksessa pelkästään haitta vaan sitä voi hyödyntää tuomaan valot ja värit näyttävästi esille. Oheisen kuvakavalkadin kuvat on otettu marraskuun alkupuolella 2015 Kouvolan Kansalaisopiston yökuvauskurssilla viitenä iltana pimeän aikaan. Kaikki kuvat on otettu jalustalta ilman salamalaitteita. Alkupään kuvat ovat eri puolelta Kouvolaa ja lopussa on kuvia Lahden vesitornista ja vesiuruista Pikku Vesijärveltä.

Kuvaa klikkaamalla sen näkee suurempana!

1_32242_32203_32374_32435_32686_33037_33168_33269_334710_337111_342112_346013_359614_357615_360416_363116_386217_369017_370018_369519_371120_371422_372923_371824_373125_373426_3723

Miksei sinun koiriasi näy näyttelyissä …

… ja onko sinulla vielä koiria? Näihin kysymyksiin olen vastannut usein kuluneen kesän aikana kehien laidoilla. Erityisesti on kaivattu ”sitä upeaa nuorta narttua, joka kävi ulkomaillakin näyttelyissä”. Kyllä, minulla on edelleen bernejä sama vaihteleva määrä kuin 10 viime vuoden aikana. Siihen, ettei niitä usein näy näyttelyissä, on useampia syitä. On ollut pentuja, ei ole ollut karvaa, ei ole tarvinnut näyttelystä mitään, ym. välittömiä syitä löytyy aina. Sitten on olemassa myös välillisiä syitä, jotka vähentävät näyttelyintoa – mutta eivät kuitenkaan kokonaan poista sitä! Niiden ymmärtäminen vaatii pienen historian kertauksen.

Torsti_Nadja_2009

90-luvulla kummasteltiin, kuinka Amerikassa täytyi koiralla olla ammattihandleri pärjätäkseen näyttelyssä. Ja että Suomessa kaikki oli hyvin, näyttelyssä arvosteltiin vain koiria! Monet asiat tulevat Amerikasta Suomeen jonkun ajan viiveellä – niin myös tämä rotumääritelmän ulkopuolisten tekijöiden vaikutus kehätapahtumiin. Jonkinlainen kliimaksi saavutettiin reilu 10 vuotta sitten, kun Lahden kv. näyttelyssä oli australialainen tuomari, joka ”oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja kenties koko Euroopassa, eikä siis tuntenut täällä ketään”. Kehä oli tapahtumiltaan ”ainoalaatuinen” kokemus – luokkien välissä tuomari luki näyttelyluetteloa, välillä oli kolme tuomaria yht’aikaa kehässä, paremmat arvosanat keskittyivät luokkien loppupäähän ja niin edelleen, vain muutamia eriskummallisuuksia mainitakseni. Tapahtumien johdosta kolmisenkymmentä näytteilleasettajaa allekirjoitti kirjeen, jossa näyttelytoimikunnalta tiedusteltiin kehätapahtumien oikeellisuudesta.

Tuon näyttelyn jälkeen yksityisellä, suljetulla foorumilla keskusteltiin kehätapahtumista ehkä hieman lennokkaaseen tyyliin ja siitä muuan kotimainen kasvattajatuomari loukkaantui. Oululaisen lakiasiaintoimiston välityksellä foorumin ylläpitäjä sai kirjeen, jossa uhkailtiin kunnianloukkaussyytteellä. Minä yritin toimia tapauksessa jonkinlaisena välittäjänä – mielestäni asia olisi pitänyt hoitaa keskusteluin sopimalla eikä käräjäuhkauksella pullistelemalla. Sovittelu ei tuottanut tulosta ja tilanne jäi ”päälle”. Tapauksen yhteydessä tein oman kantani selväksi, etten hyväksynyt minkäänlaista kähmintää tai rotumääritelmän ulkopuolisten seikkojen vaikuttamista sijoitteluun. Sen jälkeen minulle kerrottiin, että koirani ja kasvattini tulevat kärsimään näyttelykehissä, jos en luovu periaatteestani. Tietenkään en luopunut rehellisyyden vaatimuksesta silloin enkä edelleenkään. No, monenlaista on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta niistä lisää seuraavissa osissa…

On tunnettava historiaa, jotta voisi ymmärtää nykypäivää…

 

 

Loka-marraskuun vaihteessa 2015 nautimme Kari Kolan valotaiteesta Kouvolassa
Kuusankoskitalon 30-vuotisjuhlan kunniaksi!

valot_3170

valot_3173 valot_3179 valot_3182 valot_3172

Ja jälleen klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana!

***

_2131

Tuomarina oli Nadija Timmermans-Kadenko, NED, ja hänellä oli asenne kohdallaan! Tällaisia tuomareita haluaisi nähdä enemmänkin!

***

_2119

PU1 Vuorenpeikon Famous

***

_2122

Urosten SERT Hevelius Astrum Felix

***

_2126

PN1 Bernoban Lumia

***

_2140

Narttujen SERT Bernbear’s Afrodite

***

_2143

ROP-veteraani Fridkullas Ultra Bra

***

_2147ROP-kisa alkaa…

***

_2149

Ja ROP on Bernoban Lumia …

***

_2148

… ja VSP on Vuorenpeikon Famous

***

_2157Yhteisposeeraus!

***

15 kuvaa 200:sta! Click for large photo!

1791

1738

1727

1793

1803

1848

1815

1757

1734

1832

1833

1863

1886

1891

1893

Näyttelyvalokuvausta 16.08.2015

meripuisto_1103

Katariinan Meripuisto aamuauringossa ennen näyttelyn alkua

Viime sunnuntaina olin turistina kameran kanssa Kotkan kansainvälisessä koiranäyttelyssä, joka järjestettiin Katariinan Meripuistossa. Sunnuntain kaltaisella säällä se on yksi Suomen parhaimpia ja kauneimpia näyttelyareenoita. Ajatuksena oli seurata näyttelyä ja ottaa muutamia valokuvia läheisistä koirista ja tapahtumista kehässä. Lisäksi sain paikan päällä toimeksiantoja muutaman koiran kuvaamisesta.

Itse näyttely sujui bernikehän osalta hyvin miellyttävissä merkeissä. Tuomari oli kaikille uusi tuttavuus, hyväntuulinen ja lempeä, mutta myös oikeudenmukainen. Koirat eivät saaneet hyviä tai huonoja sijoituksia kasvattajan tai esittäjän mukaan, vaan pikemminkin niistä huolimatta 🙂 ! Tuomari arvosteli vain koiria. Tällöin myös näytteilleasettajat ja yleisö ovat hyväntuulisia ja näyttelystä muodostuu miellyttävä sosiaalinen kokemus.

Kuvanäytteissä ensin läheisiä koiria. Ja jälleen klikkaamalla kuvaa sen voi nähdä suurempana:

ida_1119

Ida eli Bernario Ijada Zhen Yu esittelee liikkeitään: AVO ERI1 SA VASERT

ida_1161

Ida

misty_ida_1181

Misty ja Ida

Seuraavassa kuvia bernikehästä:

simo_1105

ROP-liikkeet

rop_vsp_1147

ROP ja VSP

rop_vsp_vet_1139

ROP- ja VSP-veteraani

bernarossa_1151

ROP-kasvattajaryhmä

Kuvia loppukilpailukehistä:

bis_vet_4_1246

BIS4 – veteraani

ryp_4_1263

RYP4

1176_1260

RYP3 (tilauskuva)

Kuvauksia rantakivillä:

simo_1273_2048

Simo

sanni_1293_facebook

Sanni

sanni_1213_2048

Sanni

helmi_sanni_1225_2048

Helmi ja Sanni

helmi_1193_2048

Helmi